tiistai 4. maaliskuuta 2014

Harjoittelija on myös lastenhoitaja – maanatai 3.3.2014



Viikonloppuun ja tähän päivään on mahtunut montaa sorttia. Ensin kuulimme ikäviä uutisia, kuinka yksi Holetan koulun esikoululaisista oli yllättäen kuollut. Tai no, yllättäen ja yllättäen, molemmilla vanhemmilla oli jo vuosia ollut HIV, joka oli tietysti tarttunut lapsiinkin. Joka tapauksessa poika oli ollut koulussa perjantaina, ilman suurempia oireita, mutta illalla sairastunut pahemman kerran ja matkalla sairaalaan kuollut. Elsa itki silmät päästään kuullessaan tästä ja minä yritin parhaani mukaan lohduttaa ja kanssaelää. Sunnuntaina oli hautajaiset, joihin Elsakin osallistui ja tullessaan sieltä totesi vain, että ”ei mene kauaa kun äiti seuraa perässä”. Ei ollut kuulemma jaksanut seistä kirkonmenojen aikana... Niin se vaan on HIV/AIDS ihmisten arkipäivää. Myös taloudellisia ongelmia on ollut ilmassa. Good Samaritanin työntekijöiden palkat oltiin kyllä saatu kunnialla maksettua (käteisellä jokaisen kouraan eri paksuinen tukku palkan mukaan), mutta ainakaan Holetan koululaisille ei ollut riittänyt ruokaa kolmena päivänä viime viikolla. Tänään homma saatiin korjattua, kun joku avustava taho oli lähettänyt rahaeränsä.

Yhtenä aamuna päänvaivaa aiheutti myös se, että kun olimme lähdössä Addikseen, unohdimme avaimen sisälle. Mietimme pitkät pätkät miten pääsisimme käsiksi avaimeen, ikkunoissa kun on ristikot, ettei niistä voi kivuta sisään, eikä vara-avaimia tässä maassa harrasteta. No, sitten joku keksi, että työnnetään pitkä keppi ikkunan kaltereiden välistä ja hiissataan avain pöydältä, jolla se iloisesti lojui, ensin lattialle ja siitä oven viereen. Lopuksi vielä pienemmällä tikulla oven alta pienestä raosta niin, että saamme sen hyppysiimme. No, näin tehtiin ja menestyksekkäästi, vaikkakin toimitus kesti ainakin puoli tuntia J Toinen käytännön probleema on liittynyt auton reistailuun ja siitä johtuen vedensaantiin. Vesijohtovettä ei Holetan perukoille tule, ja vesi pitää noutaa noin kilometrin päästä kylän yhteiseltä vesipisteeltä. Koska minibussi ei ollut käytössä, vesitynnyreiden rahtaaminen ei tullut kysymykseenkään, ja alkoi jo tukka näyttää melko karulta, kun suihkuun ei päässyt. Eilen kuitenkin auto saatiin ainakin väliaikaiskondikseen, joten myös suihku järjestyi, jippii!!

Täällä amharan kielen keskellä on aikalailla uutispimennossa. Kaikki uutiset ovat amharaksi, joten eipä minulle ole paljonkaan ollut hajua mitä maailmalla tapahtuu. Sain kuitenkin vihiä Ukrainan tilanteesta ja eilisilta kuluikin sitten töllöttäessä Al-Jazeeran uutislähetyksiä. Ei sitä tarvitse olla kuin kaksi kuukautta pois ja jo Euroopassa on puhkeamassa sota :o Etiopialaisia kuitenkin kiinnostaa paljon enemmän Egyptin sanomiset Etiopian patohankkeesta. Etiopia rakentaa Niilille valtaisaa patoa saadakseen sähköä, mutta Egypti on uhannut jopa sotatoimilla jos ei yhteisymmärrystä tilanteeseen löydy. Pato kun vähentäisi virtaumaa muissa Niilin valtioissa. Ihan tarkkoja faktoja minulla ei ole antaa, kun amharan taidot ovat tosiaan vähän kehnot vielä, mutta etiopialaiset veronmaksajat kuuleman mukaan venyttävät penniä padon rakennuksen vuoksi ja siksi Egyptin lausuntoja paheksutaan syvästi.

Muuta mainittavaa voisi olla esimerkiksi se, että olen pitkästä aikaa tavannut ihmisen, jolla ei ole sähköpostiosoitetta. Ja tämä ihminen kuitenkin työskentelee Good Samaritanin toimistossa, eikä suinkaan ole mikään kaupustelija tai kotiapulainen. Oli myös varsin hupaisaa nähdä Addiksen aaltopeltihökkeleiden seassa valkoihoinen lenkkeilijä. Tai lenkkeilijä ylipäätään,  täällä kun ei kukaan lähde juoksemaan kuntoilun vuoksi. Ihan alkoi naurattaa, kun tämä keski-ikäinen mies niin hyppäsi silmille katukuvasta. Tänään sen sijaan aamupäiväni kului Nabekia, Kalebin ja Aichan poikaa, hoitaessa. Ilmeisesti vanhemmilla oli lapsenhoitajaongelma, sillä poika oli jätetty hoitoon toimistolle, jossa hän kiersi sylistä syliin. Ihmisillä oli kuitenkin töitä, joten minä sitten astuin remmiin ja kävimme sitten läpi kaikki suomalaiset laulut, jotka tulivat mieleeni, Maamme-laulusta ja Kymenlaakson laulusta lähtien. Mitä lie pikkumies miettinyt, mutta hyvin meillä kumminkin sujui. Ei tullut kummallekaan känkkäränkkää J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti