Viikonloppuun ja tähän päivään on
mahtunut montaa sorttia. Ensin kuulimme ikäviä uutisia, kuinka yksi Holetan
koulun esikoululaisista oli yllättäen kuollut. Tai no, yllättäen ja yllättäen,
molemmilla vanhemmilla oli jo vuosia ollut HIV, joka oli tietysti tarttunut
lapsiinkin. Joka tapauksessa poika oli ollut koulussa perjantaina, ilman suurempia
oireita, mutta illalla sairastunut pahemman kerran ja matkalla sairaalaan
kuollut. Elsa itki silmät päästään kuullessaan tästä ja minä yritin parhaani
mukaan lohduttaa ja kanssaelää. Sunnuntaina oli hautajaiset, joihin Elsakin
osallistui ja tullessaan sieltä totesi vain, että ”ei mene kauaa kun äiti
seuraa perässä”. Ei ollut kuulemma jaksanut seistä kirkonmenojen aikana... Niin
se vaan on HIV/AIDS ihmisten arkipäivää. Myös taloudellisia ongelmia on ollut
ilmassa. Good Samaritanin työntekijöiden palkat oltiin kyllä saatu kunnialla
maksettua (käteisellä jokaisen kouraan eri paksuinen tukku palkan mukaan),
mutta ainakaan Holetan koululaisille ei ollut riittänyt ruokaa kolmena päivänä
viime viikolla. Tänään homma saatiin korjattua, kun joku avustava taho oli lähettänyt
rahaeränsä.
Yhtenä aamuna päänvaivaa aiheutti myös
se, että kun olimme lähdössä Addikseen, unohdimme avaimen sisälle. Mietimme
pitkät pätkät miten pääsisimme käsiksi avaimeen, ikkunoissa kun on ristikot,
ettei niistä voi kivuta sisään, eikä vara-avaimia tässä maassa harrasteta. No,
sitten joku keksi, että työnnetään pitkä keppi ikkunan kaltereiden välistä ja
hiissataan avain pöydältä, jolla se iloisesti lojui, ensin lattialle ja siitä
oven viereen. Lopuksi vielä pienemmällä tikulla oven alta pienestä raosta niin,
että saamme sen hyppysiimme. No, näin tehtiin ja menestyksekkäästi, vaikkakin
toimitus kesti ainakin puoli tuntia J
Toinen käytännön probleema on liittynyt auton reistailuun ja siitä johtuen
vedensaantiin. Vesijohtovettä ei Holetan perukoille tule, ja vesi pitää noutaa
noin kilometrin päästä kylän yhteiseltä vesipisteeltä. Koska minibussi ei ollut
käytössä, vesitynnyreiden rahtaaminen ei tullut kysymykseenkään, ja alkoi jo
tukka näyttää melko karulta, kun suihkuun ei päässyt. Eilen kuitenkin auto
saatiin ainakin väliaikaiskondikseen, joten myös suihku järjestyi, jippii!!
Täällä amharan kielen keskellä on
aikalailla uutispimennossa. Kaikki uutiset ovat amharaksi, joten eipä minulle
ole paljonkaan ollut hajua mitä maailmalla tapahtuu. Sain kuitenkin vihiä
Ukrainan tilanteesta ja eilisilta kuluikin sitten töllöttäessä Al-Jazeeran
uutislähetyksiä. Ei sitä tarvitse olla kuin kaksi kuukautta pois ja jo
Euroopassa on puhkeamassa sota :o Etiopialaisia kuitenkin kiinnostaa paljon
enemmän Egyptin sanomiset Etiopian patohankkeesta. Etiopia rakentaa Niilille
valtaisaa patoa saadakseen sähköä, mutta Egypti on uhannut jopa sotatoimilla
jos ei yhteisymmärrystä tilanteeseen löydy. Pato kun vähentäisi virtaumaa
muissa Niilin valtioissa. Ihan tarkkoja faktoja minulla ei ole antaa, kun
amharan taidot ovat tosiaan vähän kehnot vielä, mutta etiopialaiset
veronmaksajat kuuleman mukaan venyttävät penniä padon rakennuksen vuoksi ja siksi
Egyptin lausuntoja paheksutaan syvästi.
Muuta mainittavaa voisi olla esimerkiksi
se, että olen pitkästä aikaa tavannut ihmisen, jolla ei ole
sähköpostiosoitetta. Ja tämä ihminen kuitenkin työskentelee Good Samaritanin
toimistossa, eikä suinkaan ole mikään kaupustelija tai kotiapulainen. Oli myös
varsin hupaisaa nähdä Addiksen aaltopeltihökkeleiden seassa valkoihoinen
lenkkeilijä. Tai lenkkeilijä ylipäätään,
täällä kun ei kukaan lähde juoksemaan kuntoilun
vuoksi. Ihan alkoi naurattaa, kun tämä keski-ikäinen mies niin hyppäsi silmille
katukuvasta. Tänään sen sijaan aamupäiväni kului Nabekia, Kalebin ja Aichan
poikaa, hoitaessa. Ilmeisesti vanhemmilla oli lapsenhoitajaongelma, sillä poika
oli jätetty hoitoon toimistolle, jossa hän kiersi sylistä syliin. Ihmisillä oli
kuitenkin töitä, joten minä sitten astuin remmiin ja kävimme sitten läpi kaikki
suomalaiset laulut, jotka tulivat mieleeni, Maamme-laulusta ja Kymenlaakson
laulusta lähtien. Mitä lie pikkumies miettinyt, mutta hyvin meillä kumminkin
sujui. Ei tullut kummallekaan känkkäränkkää J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti