Pienet jutut on niitä parhaita juttuja – tiistai 28.1.2014

Sunnuntaina aloin voida paremmin, eläköön palannut ruokahalu ja normaali suolistotoiminta. Jaksoin jopa seurustella Elsan pojan Kalebin ja tämän vaimon kanssa, jotka olivat käymässä. Kalebin kanssa juteltiin paljon ulkomailla asumisesta, tämä kun oli palannut juuri kolmen vuoden työrupeaman jälkeen Dubaista. Ilmeisesti jonkin verran Etiopiasta lähdetään Arabiemiraatteihin, siellä kun palkat ovat reilusti paremmat ja veroja ei tarvitse maksaa. Vertailukohdaksi voi sanoa, että opettaja tienaa täällä Addiksessa vähän alle 50e/kk. En nyt osaa sanoa vastaavaa summaa Dubaissa, mutta huomattavasti enemmän. Kalebkin miettii vaimonsa kanssa mihin maahan he muuttaisivat seuraavaksi. Kyselivät Suomesta, onko helppoa saada töitä ja niin edelleen. Yritin vastailla parhaani mukaan, sanoa, että suomen kieli voi muodustua ongelmaksi ja että en tiedä paljoakaan työviisumikäytännöistä... Joka tapauksessa on se vaan niin, että ihmiset muuttavat muualle, kun olot kotimaassa eivät ole kohdillaan. Huolimatta siitä, että koti on aina koti.

Good Samaritan Training Center oli myös eilen maanantaina yhtenä osallistujana ammatillisen koulutuksen messuilla. Kamalasti tavaraa roudattiin minibussilla, oli huiveja myynnissä, oppilaiden ompelemia hääpukuja näytteillä, hiustenhoitokoneita (kihartimia ja suoristimia), ruokaa, banderolleja, esitteitä... Myös kaikki neljä opettajaa, sosiaalityöntekijä, toimistopäällikkö, toimistoapulainen ja minä olimme paikalla. En ihan ymmärtänyt miksi näin paljon porukkaa, varsinkin kun melkein koko aika kului kuunnellessa joittenkin asiantuntijoiden esitelmiä ammatillisen koulutuksen tilasta Etiopiassa. Sebele vähän yritti kääntää, mutta enimmäkseen istuin tyhmänä ymmärtämättä mitään. Ilmeisesti kuitenkin sekä valtio, yksityinen sektori että järjestöt kuten Good Samaritan järjestävät tällaista opetusta. Erityisesti valtion oppilaitoksissa ongelmana on huono opetuksenlaatu ja epäpätevät opettajat (kenties huonot palkat?). Oppilaiden opiskelupaikka myös määräytyy edeltävän koulumenestyksen perusteella. Vaikka haluaisit ompelijaksi, mutta arvosanat eivät ole tarpeeksi hyviä, sinut voidaan laittaa automekaanikkolinjalle. Niinikään paljon on sysätty työnantajien harteille työntekijöiden koulutuksessa: vanhaa kunnon kisällimeininkiä.

Toimistolla ollaan kovasti puuhailtu Good Samaritanin liittämistä Etiopian kaikkien kansalaisjärjestöjen kattojärjestöön. Minä kirjoitin siihen proposalin ja Elsa lisäsi budjettiosuuden. Nyt siis pidetään peukkuja! Kattojärjestö tarjoaa ainakin neuvontaa ja jotakin muitakin hyötyjä jäsenilleen pientä jäsenmaksua vastaan. Lisäksi tänään opetin aamupäivällä lapsia Holetan koululla. Kertasimme värejä (eivät olleet tuntuneet jääneen mieleen :o) ja opettelimme joitakin verbejä kuten syödä, nauraa ja juosta. Oli sitten lystikästä, kun minä kirjoitin taululle LAUGH ja hohotin perään ja sitten kaikki yhdessä sanottiin ”laaf” ja hohotettiin lisää.

Olen myös tehnyt muuita pieniä havaintoja näin kolmena viikkonani. 1) Addiksessa ei ole juuri ollenkaan tienviittoja, pitää vain tietää minne on menossa. Olisin eksynyt jokaikinen kerta liikkuessani kaupungissa, mutta Mule aina tietää mitä kautta pääsee parhaiten. Ainuttakaan parkkipaikkaa en myöskään ole nähnyt. 2) Jos osaat asentaa printterin, olet tietokonenero. 3) Tomaatit ovat aivan mahtavia täällä! Ne kasvavat MAASSA, eivät vedessä ja aurinkoa on RUNSAASTI tarjolla. Tietysti muutkin vihannekset ja hedelmät ovat hyviä, mutta tomaateissa on sitä jotain. Raaka tomaatti ei koto-Suomessa ole suosikkini, mutta se onkin suomalainen tomaatti se. 4) Addiksessa on on ihan kamalasti rakennustöitä meneillään. Kerrostaloja nousee kuin sieniä sateella, mutta kaikki sanovat, että laatu on huonoa. Ilmeisesti rakenteilla on myös jonkinlainen metro tai raitiovaunusysteemi (en ihan ole päässyt selvyyteen että mikä).

Yksin ei oo kiva sairastaa – perjantai 24.1.2014

Viime viikonloppuna sain siis flunssan. Kova kuume, nuha ja yskä iskivät melko puun takaa, vaikka yöllä olen yrittänyt varautua lämpimästi kolmella peitolla, kolmella paidalla jne. Addiksessa on ollut suhteellisen kylmä ja paikallisetkin ovat saaneet tästä osansa. Täkäläisiin tapoihin ei kuitenkaan kuulu jäädä kotiin lepäilemään, vaikka kuumetta olisi kuinka paljon, vaan pitkää päivää painetaan tästäkin huolimatta. Liekö muuten niin leppoisa työtahti pakottaa kaikki terveet ja sairaat töihin? En tiedä. Suomesta tuotu buranakin tuntui vaikuttavan vain hetkellisesti.

Olisiko ollut keskiviikko, kun emme lähteneetkään töihin, vaan omistimme päivän pyykinpesulle. Monta kuutiota vaatteita oli ilmeisesti säästetty tätä päivää varten, sillä säkkejä riitti kolmelle pesijälle viideksi tunniksi! Elsan uudet palvelijat olivat tottakai mukana ja ilmeisesti ammattipyykkäri. Menimme siis autolla läheiselle joelle, jossa virtaus oli vähän kovempi ja siellä sitten vanhanaikaisesti pesusoikoissa käsin pestiin. Minun ei tietenkään annettu tehdä mitään: Elsa ja minä vain katseltiin vierestä. Minulle Elsa kertoi, ettei hän osannut pyykkiä pestä, mutta neuvoja kyllä riitti J Lievästi hävetti, kun minun vaatteet piti pestä kolme kertaa normaalin yhden sijasta. Elsa oli myös varannut jotakin snackseja itselleen ja minulle. Tuli sellainen olo, että ollaanko tässä nyt jossain elokuvissa katsomassa kun toiset pyykkää...

Yhtenä päivänä, Good Samaritanin johtokunnan jäsen josta olenkin jo puhunut, kutsui minut luokseen kylään. Halusi näyttää talonsa ja esitellä vaimonsa ja joitakin muita sukulaisia JHän suureellisesti julistautui etiopialaiseksi isäkseni, vaikka yhteisen kielen kanssa olikin silloin tällöin ongelmia. JA. Hänen vaimonsa, mukava nainen, tarjosi ruokaa. Ei siinä mitään, perusinjeraa, linssikastiketta ja lihaa, mutta about vuorokauden kuluttua alkoi mahaoireet... Olin kyllä varautunut, että Etiopian matkasta ei voi selvitä ilman jonkinlaisia terveydellisiä kommelluksia, mutta ei se silti kivaa ollut. Varsinkin alkuun Elsa ja muut olivat kovin, että ei se mitään vakavaa ole, normaalia reissaajan vatsavaivaa. Tätä vatsavaivaa kun oli kumminkin jatkunut neljä päivää, sanoin topakasti, että nyt kyllä haluaisin mennä käymään lääkärissä ihan vaan varmuuden vuoksi. Painotin myös, että haluaisin Ruotsin lähetystön klinikalle, en Holetan paikalliselle terveysasemalle (anteeksi länsimaalaisuuteni, mutta henkilökunnan englannintaito ja eikä-mitkään-yrttihoitomenetelmät olivat suuressa arvossa).

En kyllä klinikalla ainuttakaan ruotsalaista tavannut, mutta vastassa oli hyvin pahantuulinen hoitaja, joka alkoi suorastaan huutaa, kun en hoksannut heti ilmoittautua vastaanottoon. Kipeänä vieraassa maassa ei haluaisi kokea moista, mutta en ainakaan ruvennut rähjäämään vastaan! :D Dr. John (niin kuin hän itsensä esitteli) oli kuitenkin erittäin mukava ja antoi käyntikortin jos tulee kriittiset paikat. Loppujen lopuksi suolistosta löytyi jonkin sortin loinen, jota nyt hoidetaan. Oli siis hyvä, että pidin pääni ja menin oikeaan lääkäriin. Tänään olen vain nukkunut (sain luvan jäädä pois töistä, kun sanoin, että tod.näk. joudun istumaan veskissä koko päivän) ja syönyt pakolla, kun lääkkeitä ei voi ottaa ilman ruokaa. En ihan ymmärtänyt miksi Elsankin piti jäädä tänään kotiin, yritin kyllä sanoa, että pärjään mainiosti yksinäni, mutta ei tullut kuuloonkaan. Ylipäänsä täytyy kyllä sanoa, että kyllä vie mehut moinen sairastelu. Kello on nyt 12.52, olen nukkunut tänään kahdet päikkärit ja varmasti kohta taas uudestaan. Onneksi flunssa on kuitenkin paranemaan päin.

Toimettomuusko suloista? - Sunnuntai 18.1.2014

Ompa kyllä ollut turha olo tässä viime päivinä. Perjantaina meidän piti lähteä jo kuuden jälkeen aamulla Holetasta, koska Elsalla oli tapaaminen kahdeksalta jossakin ”government officessa” Addiksessa. Olimme yllättäen paikalla ajoissa, mutta meille kerrottiin, että sisälle pääsisi vasta aikaisintaan puoli yhdeksältä. Odottelimme sitten autossa sen aikaa (itse otin torkutkin), että kello tulisi tarpeeksi. Odottelusta ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, sillä jouduimme lähtemään tapaamatta ketään. Turha reissu siis. Seuraavaksi Mule vei meidät Good Samaritanin toimistolle Mekanisaan, jossa minun oli määrä tehdä jälleen yhdistyksen esitettä. En kuitenkaan voinut tehdä mitään, sillä Elsan täytyisi ensin lukea läpi mitä olin jo kirjoittanut ja sanoa sitten, josko hän haluaisi muuttaa jotakin vai ei. No, eihän näin kiireisellä ladylla kuin Elsa ole aikaa moiseen, joten istuskelin sitten pari tuntia lueskellen Etiopian ammattikoulusysteemistä, kunnes minulle ilmoitettiin, että voisin mennä Laftoon (kenties pitämään englannin tunnin?). Saavuin kuitenkin Laftoon, eikä sielläkään ollut minulle mitään tekemistä, joten istuskelin opettajanhuoneessa taas jonkun parisen tuntia. Koko päivä meni istuskellessa ja odotellessa! Kotimatkalla kävimme kuitenkin Mercatossa (Afrikan suurin tori), jossa oli korttelitolkulla myyntikojuja. Mitä tahansa keksii haluta, luultavasti Mercatosta saa, kunhan tietää mistä etsiä. Poimimme myös kyytiin joitakin Elsan kaukaisia sukulaisia, joilla oli kaksi teini-ikäistä lasta. Sukulaiset ovat nyt majailleet Holetassa luonamme pari päivää, ilmeisesti lapsista yritetään leipoa Elsalle uusia kotiapulaisia. Olen kyllä huomannut, että Elsa on tärkeä ja arvostettu nainen, tässä tapauksessa Suuri Sukulainen, jonka puoleen käännytään, kun on vaikeuksia.

Viikonlopuksi meillä ei ollut kummempia suunnitelmia ja ehdin jo miettiä, että mitähän meinaan tehdä koko kaksi päivää maalla.Eilen iltapäivällä Mule kuitenkin valjastettiin näyttämään minulle paikkoja Holetassa. Hyppäsin siis moottoripyörän tarakalle ja niin sitä mentiin, ilman kypärää tietenkin! Aluksi Mule ajoi suht hiljaa, ajatteli varmaan, ettei nyt pelästytetä tyttöä heti alkuunsa, mutta takaisin tullessa mentiin jo aika kovaa. Mutta en kyllä myönnä, että olisi pelottanut J Maisemien lisäksi näinpaikallista festivaalimeininkiä: kävimme ortodoksikirkossa vuorilla, jossa oli meneillään jokin suuri juhla. Koko Etiopia on ollut sekaisin tästä ortodoksipyhästä, kadut ovat koristeltu Etiopian lipuilla ja ratsukulkueet kiertelevät pitkin ja poikin. Ei ole kuitenkaan selvinnyt, mitä tässä juhlitaan, vaikka olen yrittänyt kysellä, mutta jotakin uskontoon liittyvää.

Lisäksi iltasella tapasin Elsan ystävän, joka työskentelee myös kehitystyön parissa. Juttelimme pitkät pätkät afrikkalaisesta politiikasta ja opin myös, että yli kaksituhatta vuotta sitten Etiopiassa on ollut vallalla heimosta toiseen kiertävä vallanpitosysteemi. Jokainen heimo vuorollaan saa hallita kahdeksan vuotta ja sitten vuoro siirtyy eteenpäin. Kuulemma maailman vahin demokratiasysteemi! Tämä valtio-oppia lukenut mies on kuulemma luennoinut tästä poliittisesta järjestelmästä ympäri maailmaa ja tuntui todellakin tietävän paljon asioita. Hän oli myös kovin kiinnostunut minun tutkimuksestani, joten juttelimme myös siitä J On ylipäänsä oikein mukavaa kun löytyy ihmisiä, jotka puhuvat sen verran hyvää englantia, että voi keskustella ihan kunnolla.

Tänä aamuna herätessäni olin vähän kipeä, kurkku kipeänä ja tuntui, että varmaan oli kuumetta... Otin kuitenkin buranaa ja skippasin suosiolla kirkon, jotta voin levätä kotosalla. En kuitenkaan usko tässä vaiheessa, että tämä olisi mitään vakavaa. Mutta täytyy seurata. Elsan lehmä oli kuitenkin vielä paljon kipeämpi: aamupalalla kuulin, että se taitaa synnyttää pian, mutta ei tiedetä onko vasikka elossa. Elsa ja ”palvelusväki” olivat olleet valveilla koko yön vahtien, ettei lehmä vain kuolisi. Toivottavasti kaikki menee hyvin, kyseessä on hyvin sympaattinen lehmä!

Monologitaidot tarpeen - 16.1.2014

Nyt on päässyt työt keskuksella käyntiin! Tähän mennessä olen vetänyt yhden ammattikoululaisten ”keskustelutunnin” ja enkuntunnin Holetan lapsukaisille. Lisäksi toimistossa esitteen tekoa on riittänyt. Moisen lipukkeen tekoon on nyt käytetty kolme puolikasta työpäivää eli about 9 tuntia. En tiedä olisiko tähän kulunut Suomessa edes kolmea tuntia. Tehtävänanto on suunnilleen ollut: ”uudista esite, muuta vain se mikä on vanhentunutta tietoa ja lisää kuvia.” Eipä tässä mitään, mutta mistäpä saan ne kuvat? Tai päivitetyt tiedot? Vaikka yritän kysellä, vastaukseksi saan, että tee nyt se esite ensin ja sitten muokataan... Joo-o. No, mutta huumorilla mennään. Tässä viikon aikana on kyllä kehittynyt melkoiset soveltamistaidot!

Muutenkin esimerkiksi tuo englannin keskustelupiiri, jota keskuksella naisille pidän, on pääasiassa minun monologiani. Tunnin verran kun yrittää keksiä fiksua puhuttavaa, niin kyllä väsyttää jälkeenpäin! Tiistain tunnilla yksi opiskelijoista, Salam joka puhuu hyvää englantia, käänsi kaiken mitä sanon puolelle luokasta, joka ei puhu tai edes ymmärrä englantia. Osa ymmärtää, mutta ei puhua pukahda: en tiedä ovatko niin ujoja vai lauseenmuodostusko on liian haastavaa. Kaikesta huolimatta oppilaani ovat todella mukavia tyttöjä, juttelimme mm. Suomesta ja Etiopiasta, ruuasta ja perheestä. Tavallisista asioista, ja nauroimmekin jopa! Myös varhaiskasvatuksen vaikeus on käynyt ilmi, kun yhteistä kieltä lasten kanssa ei ole. Yritin kuitenkin kovasti opettaa numeroita, värejä ja eläimiä. Huolimatta mahdollisesta opetuksen huonosta laadusta, lapset ovat kyllä aina niin innoissaan kun tavataan, että se on melkoisen hellyttävää! Tulevat ravistelemaan ja suukottelemaan käsiä.

Paitsi opettaessa myös kaikessa keskustelussa ihmisten kanssa, monologitaidot ovat kultaakin kalliimpia. Tosi hankalaa silloin tällöin, mutta olen pärjännyt! Yritä siinä nyt sitten keskustella itsesi kanssa. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu kuitenkin kielitaidon puutteesta, ei siitä että ihmiset eivät haluaisi jutella (vaikkakin yleinen ujous länsimaalaisia kohtaan on huomattavaa). Lisäksi on pitänyt totutella toimettomuuteen. Siihen, että pikkuasian hoitamiseen menee kolme tuntia, ja että ei tarkoita, että olisin jotenkin huono työntekijä, jos vain vetelehdin tekemättä mitään toimistolla. Jos kukaan ei pysty antamaan mitään askareita tehtäväksi, niin on okei ottaa rennosti, myös töissä.

Tänä aamuna kävimme myös Elsan ja GSTC:n yhden johtokunnan jäsenen kanssa tapaamassa Holetan pormestaria liittyen mahdolliseen projektiin ja maanomistukseen. Pormestari oli yllätävän nuori kaveri ja puhui hyvää englantia. Hän oli hyvinkin myötämielinen projektin suhteen: uskoo, että hanke voisi olla hyväksi kunnalle ja sen kehitykselle. Tällä hetkellä Holetassa ei kuulemma ole toista koulua GSTC:n koulun lisäksi, vaikka asukkaita on ehkä karkeasti arvioiden 30000 ja väestö nuorta. Pormestari antoi ohjeeksi kirjoittaa proposalin hankkeesta ja näin ollen kunta päättää saadaanko maata vai ei. Ilmeisesti kuitenkin mitä todennäköisimmin kyllä saadaan. Suullisesti Elsalle on luvattu 100 vuoden maankäyttöoikeus, mutta virallisen dokumentin saamiseksi on kirjoiteltava näitä hankekuvauksia ja todistettava kunnan päättäjille, että tosissaan tässä ollaan. Ihanaa byrokratiaa!

Kirkonmeininkejä ja johtokunnan kokouksia – 13.1.2014

Sunnuntai oli luonnollisesti kirkkopäivä. Etiopialaiset ovat uskonnollista väkeä, enemmistö on kai koptikristittyjä, paljon on myös muslimeita, mutta Elsan kanssa käytiin jossain random kristillisessä messussa. En oikein tiedä, mikä lahko tai kirkko tämä oli, mutta ainakin HYVIN erilaista meininkiä verrattuna luterilaiseen jumalanpalvelukseen. Aloitettiin reippaasti gospel-henkisellä laululla, ensin nuorisoyhtyeen ja sitten lapsikuoron voimin. Tämä oli ehdottomasti paras osuus. Sitten alkoi saarna, joka pidettiin kahdella kielellä, amharaksi ja sitten käännettiin oromon kielelle, joka on valtakieli Holetan alueella. Erityisesti oromon tulkki huusi melkoisesti mikkiin vaipuessaan uskonnolliseen hurmokseen ja väkijoukossa seistessä alkoi lievästi ahdistaa, kun ympärillä naiset kirkuivat ja kaikki mutisivat rukouksia itsekseen. Välillä nuoriso esitti näytelmiä ja lopuksi tarjoiltiin ehtoollinen. Kohteliaisuussyistä itsekin kävin, vaikka oli hyvin omituista :D No, nämä ovat kai niitä kulttuurikokemuksia! Kokonaisuudessaan messu kesti kolme ja puoli tuntia, melko perusteellista sielunhoitoa siis.

Seuraavalle päivälle sen sijaan sattui muslimipyhä (ilmeisesti Muhammedin syntymäpäivä), jonka vuoksi myös koulutuskeskus oli kiinni. Vapaapäivä siis! Tai no, ainakin melkein. Good Samaritan Training Centerin johtokunta tuli lounaalle Elsan luokse ja puhuimme sitten paljonkin mahdollisesta kehitysprojektista, jonka tarkoituksena olisi siirtää keskuksen koko toiminta Holetaan. Toimitilojen siirtäminen pois Addiksesta pienentäisi kuukausittaisia menoja merkittävästi, sillä tällä hetkellä vuokrat syövät suuren osan tuloista. Toiminta on epävarmaa, eikä laajennuksia, hankintoja ja muuta kehitystoimintaa voida edes harkita, nykyisilla menoilla. Johtokunta vaikutti ymmärtävän hyvin, millaisia haasteita moiseen projektiin liittyy, ja selitin heille minkälaisia toimitapoja Ulkoministeriö Suomessa Good Samaritanilta odottaa. Onneksi Elsa on itse alunperinkin hyvin tarkka raha-asioissa ja vahtii, että joka birri menee oikeaan osoitteeseen. Eräs johtokunnan jäsen lupasi sopia tapaamisen Holetan pormestarin kanssa, jotta pääsemme keskustelemaan maanomistusasioista ja näin voimme saada virallisen dokumentin omistajuudesta. Tämä on ehdoton must UM:lle. Jäi siis hyvä fiilis, luulen että kaikki ymmärsivät missä mennään ja nyt vain pidetään peukkuja, että suomalaiset tukijat saisivat matkarahoitusta ministeriöltä ja pääsisivät paikan päälle kartoittamaan erinäisiä juttuja!

Muutoin olen alustavasti suunnitellut tutkimuskysymyksiä ja muutoinkin mietiskellyt kandia. Huomenna alkaa oikeat työt keskuksella, vähän jännittää! Ilmeisesti ensin menen toimistolle tekemään jotain, sitten vedän englannin keskustelupiiriä ammattikoulun tytöille ja vielä iltapäivällä englannin tunteja pikku lapsukaisille. Voipi kyllä olla, että suunnitelmat vielä muuttuvat moneen kertaan, mutta tässä vaiheessa näyttää tältä.