Viime viikonloppuna sain siis flunssan.
Kova kuume, nuha ja yskä iskivät melko puun takaa, vaikka yöllä olen yrittänyt
varautua lämpimästi kolmella peitolla, kolmella paidalla jne. Addiksessa on
ollut suhteellisen kylmä ja paikallisetkin ovat saaneet tästä osansa.
Täkäläisiin tapoihin ei kuitenkaan kuulu jäädä kotiin lepäilemään, vaikka
kuumetta olisi kuinka paljon, vaan pitkää päivää painetaan tästäkin huolimatta.
Liekö muuten niin leppoisa työtahti pakottaa kaikki terveet ja sairaat töihin?
En tiedä. Suomesta tuotu buranakin tuntui vaikuttavan vain hetkellisesti.
Olisiko ollut keskiviikko, kun emme
lähteneetkään töihin, vaan omistimme päivän pyykinpesulle. Monta kuutiota
vaatteita oli ilmeisesti säästetty tätä päivää varten, sillä säkkejä riitti
kolmelle pesijälle viideksi tunniksi! Elsan uudet palvelijat olivat tottakai
mukana ja ilmeisesti ammattipyykkäri. Menimme siis autolla läheiselle joelle,
jossa virtaus oli vähän kovempi ja siellä sitten vanhanaikaisesti pesusoikoissa
käsin pestiin. Minun ei tietenkään annettu tehdä mitään: Elsa ja minä vain
katseltiin vierestä. Minulle Elsa kertoi, ettei hän osannut pyykkiä pestä,
mutta neuvoja kyllä riitti J
Lievästi hävetti, kun minun vaatteet piti pestä kolme kertaa normaalin yhden
sijasta. Elsa oli myös varannut jotakin snackseja itselleen ja minulle. Tuli
sellainen olo, että ollaanko tässä nyt jossain elokuvissa katsomassa kun toiset
pyykkää...
Yhtenä päivänä, Good Samaritanin
johtokunnan jäsen josta olenkin jo puhunut, kutsui minut luokseen kylään.
Halusi näyttää talonsa ja esitellä vaimonsa ja joitakin muita sukulaisia JHän
suureellisesti julistautui etiopialaiseksi isäkseni, vaikka yhteisen kielen
kanssa olikin silloin tällöin ongelmia. JA. Hänen vaimonsa, mukava nainen,
tarjosi ruokaa. Ei siinä mitään, perusinjeraa, linssikastiketta ja lihaa, mutta
about vuorokauden kuluttua alkoi mahaoireet... Olin kyllä varautunut, että
Etiopian matkasta ei voi selvitä ilman jonkinlaisia terveydellisiä
kommelluksia, mutta ei se silti kivaa ollut. Varsinkin alkuun Elsa ja muut
olivat kovin, että ei se mitään vakavaa ole, normaalia reissaajan vatsavaivaa.
Tätä vatsavaivaa kun oli kumminkin jatkunut neljä päivää, sanoin topakasti,
että nyt kyllä haluaisin mennä käymään lääkärissä ihan vaan varmuuden vuoksi.
Painotin myös, että haluaisin Ruotsin lähetystön klinikalle, en Holetan
paikalliselle terveysasemalle (anteeksi länsimaalaisuuteni, mutta henkilökunnan
englannintaito ja eikä-mitkään-yrttihoitomenetelmät olivat suuressa arvossa).
En kyllä klinikalla ainuttakaan
ruotsalaista tavannut, mutta vastassa oli hyvin pahantuulinen hoitaja, joka
alkoi suorastaan huutaa, kun en hoksannut heti ilmoittautua vastaanottoon.
Kipeänä vieraassa maassa ei haluaisi kokea moista, mutta en ainakaan ruvennut
rähjäämään vastaan! :D Dr. John (niin kuin hän itsensä esitteli) oli kuitenkin
erittäin mukava ja antoi käyntikortin jos tulee kriittiset paikat. Loppujen
lopuksi suolistosta löytyi jonkin sortin loinen, jota nyt hoidetaan. Oli siis
hyvä, että pidin pääni ja menin oikeaan lääkäriin. Tänään olen vain nukkunut
(sain luvan jäädä pois töistä, kun sanoin, että tod.näk. joudun istumaan
veskissä koko päivän) ja syönyt pakolla, kun lääkkeitä ei voi ottaa ilman
ruokaa. En ihan ymmärtänyt miksi Elsankin piti jäädä tänään kotiin, yritin
kyllä sanoa, että pärjään mainiosti yksinäni, mutta ei tullut kuuloonkaan.
Ylipäänsä täytyy kyllä sanoa, että kyllä vie mehut moinen sairastelu. Kello on
nyt 12.52, olen nukkunut tänään kahdet päikkärit ja varmasti kohta taas
uudestaan. Onneksi flunssa on kuitenkin paranemaan päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti