tiistai 28. tammikuuta 2014

Pienet jutut on niitä parhaita juttuja – tiistai 28.1.2014



Sunnuntaina aloin voida paremmin, eläköön palannut ruokahalu ja normaali suolistotoiminta. Jaksoin jopa seurustella Elsan pojan Kalebin ja tämän vaimon kanssa, jotka olivat käymässä. Kalebin kanssa juteltiin paljon ulkomailla asumisesta, tämä kun oli palannut juuri kolmen vuoden työrupeaman jälkeen Dubaista. Ilmeisesti jonkin verran Etiopiasta lähdetään Arabiemiraatteihin, siellä kun palkat ovat reilusti paremmat ja veroja ei tarvitse maksaa. Vertailukohdaksi voi sanoa, että opettaja tienaa täällä Addiksessa vähän alle 50e/kk. En nyt osaa sanoa vastaavaa summaa Dubaissa, mutta huomattavasti enemmän. Kalebkin miettii vaimonsa kanssa mihin maahan he muuttaisivat seuraavaksi. Kyselivät Suomesta, onko helppoa saada töitä ja niin edelleen. Yritin vastailla parhaani mukaan, sanoa, että suomen kieli voi muodustua ongelmaksi ja että en tiedä paljoakaan työviisumikäytännöistä... Joka tapauksessa on se vaan niin, että ihmiset muuttavat muualle, kun olot kotimaassa eivät ole kohdillaan. Huolimatta siitä, että koti on aina koti.

Good Samaritan Training Center oli myös eilen maanantaina yhtenä osallistujana ammatillisen koulutuksen messuilla. Kamalasti tavaraa roudattiin minibussilla, oli huiveja myynnissä, oppilaiden ompelemia hääpukuja näytteillä, hiustenhoitokoneita (kihartimia ja suoristimia), ruokaa, banderolleja, esitteitä... Myös kaikki neljä opettajaa, sosiaalityöntekijä, toimistopäällikkö, toimistoapulainen ja minä olimme paikalla. En ihan ymmärtänyt miksi näin paljon porukkaa, varsinkin kun melkein koko aika kului kuunnellessa joittenkin asiantuntijoiden esitelmiä ammatillisen koulutuksen tilasta Etiopiassa. Sebele vähän yritti kääntää, mutta enimmäkseen istuin tyhmänä ymmärtämättä mitään. Ilmeisesti kuitenkin sekä valtio, yksityinen sektori että järjestöt kuten Good Samaritan järjestävät tällaista opetusta. Erityisesti valtion oppilaitoksissa ongelmana on huono opetuksenlaatu ja epäpätevät opettajat (kenties huonot palkat?). Oppilaiden opiskelupaikka myös määräytyy edeltävän koulumenestyksen perusteella. Vaikka haluaisit ompelijaksi, mutta arvosanat eivät ole tarpeeksi hyviä, sinut voidaan laittaa automekaanikkolinjalle. Niinikään paljon on sysätty työnantajien harteille työntekijöiden koulutuksessa: vanhaa kunnon kisällimeininkiä.

Toimistolla ollaan kovasti puuhailtu Good Samaritanin liittämistä Etiopian kaikkien kansalaisjärjestöjen kattojärjestöön. Minä kirjoitin siihen proposalin ja Elsa lisäsi budjettiosuuden. Nyt siis pidetään peukkuja! Kattojärjestö tarjoaa ainakin neuvontaa ja jotakin muitakin hyötyjä jäsenilleen pientä jäsenmaksua vastaan. Lisäksi tänään opetin aamupäivällä lapsia Holetan koululla. Kertasimme värejä (eivät olleet tuntuneet jääneen mieleen :o) ja opettelimme joitakin verbejä kuten syödä, nauraa ja juosta. Oli sitten lystikästä, kun minä kirjoitin taululle LAUGH ja hohotin perään ja sitten kaikki yhdessä sanottiin ”laaf” ja hohotettiin lisää.

Olen myös tehnyt muuita pieniä havaintoja näin kolmena viikkonani. 1) Addiksessa ei ole juuri ollenkaan tienviittoja, pitää vain tietää minne on menossa. Olisin eksynyt jokaikinen kerta liikkuessani kaupungissa, mutta Mule aina tietää mitä kautta pääsee parhaiten. Ainuttakaan parkkipaikkaa en myöskään ole nähnyt. 2) Jos osaat asentaa printterin, olet tietokonenero. 3) Tomaatit ovat aivan mahtavia täällä! Ne kasvavat MAASSA, eivät vedessä ja aurinkoa on RUNSAASTI tarjolla. Tietysti muutkin vihannekset ja hedelmät ovat hyviä, mutta tomaateissa on sitä jotain. Raaka tomaatti ei koto-Suomessa ole suosikkini, mutta se onkin suomalainen tomaatti se. 4) Addiksessa on on ihan kamalasti rakennustöitä meneillään. Kerrostaloja nousee kuin sieniä sateella, mutta kaikki sanovat, että laatu on huonoa. Ilmeisesti rakenteilla on myös jonkinlainen metro tai raitiovaunusysteemi (en ihan ole päässyt selvyyteen että mikä).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti