Sunnuntaina aloin voida paremmin, eläköön
palannut ruokahalu ja normaali suolistotoiminta. Jaksoin jopa seurustella Elsan
pojan Kalebin ja tämän vaimon kanssa, jotka olivat käymässä. Kalebin kanssa
juteltiin paljon ulkomailla asumisesta, tämä kun oli palannut juuri kolmen
vuoden työrupeaman jälkeen Dubaista. Ilmeisesti jonkin verran Etiopiasta
lähdetään Arabiemiraatteihin, siellä kun palkat ovat reilusti paremmat ja
veroja ei tarvitse maksaa. Vertailukohdaksi voi sanoa, että opettaja tienaa
täällä Addiksessa vähän alle 50e/kk. En nyt osaa sanoa vastaavaa summaa
Dubaissa, mutta huomattavasti enemmän. Kalebkin miettii vaimonsa kanssa mihin
maahan he muuttaisivat seuraavaksi. Kyselivät Suomesta, onko helppoa saada
töitä ja niin edelleen. Yritin vastailla parhaani mukaan, sanoa, että suomen
kieli voi muodustua ongelmaksi ja että en tiedä paljoakaan
työviisumikäytännöistä... Joka tapauksessa on se vaan niin, että ihmiset
muuttavat muualle, kun olot kotimaassa eivät ole kohdillaan. Huolimatta siitä,
että koti on aina koti.
Good Samaritan Training Center oli myös
eilen maanantaina yhtenä osallistujana ammatillisen koulutuksen messuilla.
Kamalasti tavaraa roudattiin minibussilla, oli huiveja myynnissä, oppilaiden
ompelemia hääpukuja näytteillä, hiustenhoitokoneita (kihartimia ja
suoristimia), ruokaa, banderolleja, esitteitä... Myös kaikki neljä opettajaa,
sosiaalityöntekijä, toimistopäällikkö, toimistoapulainen ja minä olimme
paikalla. En ihan ymmärtänyt miksi näin paljon porukkaa, varsinkin kun melkein
koko aika kului kuunnellessa joittenkin asiantuntijoiden esitelmiä ammatillisen
koulutuksen tilasta Etiopiassa. Sebele vähän yritti kääntää, mutta enimmäkseen
istuin tyhmänä ymmärtämättä mitään. Ilmeisesti kuitenkin sekä valtio,
yksityinen sektori että järjestöt kuten Good Samaritan järjestävät tällaista
opetusta. Erityisesti valtion oppilaitoksissa ongelmana on huono opetuksenlaatu
ja epäpätevät opettajat (kenties huonot palkat?). Oppilaiden opiskelupaikka
myös määräytyy edeltävän koulumenestyksen perusteella. Vaikka haluaisit
ompelijaksi, mutta arvosanat eivät ole tarpeeksi hyviä, sinut voidaan laittaa
automekaanikkolinjalle. Niinikään paljon on sysätty työnantajien harteille
työntekijöiden koulutuksessa: vanhaa kunnon kisällimeininkiä.
Toimistolla ollaan kovasti puuhailtu
Good Samaritanin liittämistä Etiopian kaikkien kansalaisjärjestöjen
kattojärjestöön. Minä kirjoitin siihen proposalin ja Elsa lisäsi
budjettiosuuden. Nyt siis pidetään peukkuja! Kattojärjestö tarjoaa ainakin
neuvontaa ja jotakin muitakin hyötyjä jäsenilleen pientä jäsenmaksua vastaan. Lisäksi
tänään opetin aamupäivällä lapsia Holetan koululla. Kertasimme värejä (eivät
olleet tuntuneet jääneen mieleen :o) ja opettelimme joitakin verbejä kuten
syödä, nauraa ja juosta. Oli sitten lystikästä, kun minä kirjoitin taululle
LAUGH ja hohotin perään ja sitten kaikki yhdessä sanottiin ”laaf” ja
hohotettiin lisää.
Olen myös tehnyt muuita pieniä
havaintoja näin kolmena viikkonani. 1) Addiksessa ei ole juuri ollenkaan
tienviittoja, pitää vain tietää minne on menossa. Olisin eksynyt jokaikinen
kerta liikkuessani kaupungissa, mutta Mule aina tietää mitä kautta pääsee
parhaiten. Ainuttakaan parkkipaikkaa en myöskään ole nähnyt. 2) Jos osaat
asentaa printterin, olet tietokonenero. 3) Tomaatit ovat aivan mahtavia täällä!
Ne kasvavat MAASSA, eivät vedessä ja aurinkoa on RUNSAASTI tarjolla. Tietysti
muutkin vihannekset ja hedelmät ovat hyviä, mutta tomaateissa on sitä jotain.
Raaka tomaatti ei koto-Suomessa ole suosikkini, mutta se onkin suomalainen
tomaatti se. 4) Addiksessa on on ihan kamalasti rakennustöitä meneillään.
Kerrostaloja nousee kuin sieniä sateella, mutta kaikki sanovat, että laatu on
huonoa. Ilmeisesti rakenteilla on myös jonkinlainen metro tai
raitiovaunusysteemi (en ihan ole päässyt selvyyteen että mikä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti