Ompa kyllä ollut turha olo tässä viime
päivinä. Perjantaina meidän piti lähteä jo kuuden jälkeen aamulla Holetasta,
koska Elsalla oli tapaaminen kahdeksalta jossakin ”government officessa”
Addiksessa. Olimme yllättäen paikalla ajoissa, mutta meille kerrottiin, että sisälle
pääsisi vasta aikaisintaan puoli yhdeksältä. Odottelimme sitten autossa sen
aikaa (itse otin torkutkin), että kello tulisi tarpeeksi. Odottelusta ei
kuitenkaan ollut mitään hyötyä, sillä jouduimme lähtemään tapaamatta ketään.
Turha reissu siis. Seuraavaksi Mule vei meidät Good Samaritanin toimistolle
Mekanisaan, jossa minun oli määrä tehdä jälleen yhdistyksen esitettä. En
kuitenkaan voinut tehdä mitään, sillä Elsan täytyisi ensin lukea läpi mitä olin
jo kirjoittanut ja sanoa sitten, josko hän haluaisi muuttaa jotakin vai ei. No,
eihän näin kiireisellä ladylla kuin Elsa ole aikaa moiseen, joten istuskelin
sitten pari tuntia lueskellen Etiopian ammattikoulusysteemistä, kunnes minulle
ilmoitettiin, että voisin mennä Laftoon (kenties pitämään englannin tunnin?).
Saavuin kuitenkin Laftoon, eikä sielläkään ollut minulle mitään tekemistä,
joten istuskelin opettajanhuoneessa taas jonkun parisen tuntia. Koko päivä meni
istuskellessa ja odotellessa! Kotimatkalla kävimme kuitenkin Mercatossa
(Afrikan suurin tori), jossa oli korttelitolkulla myyntikojuja. Mitä tahansa
keksii haluta, luultavasti Mercatosta saa, kunhan tietää mistä etsiä. Poimimme
myös kyytiin joitakin Elsan kaukaisia sukulaisia, joilla oli kaksi
teini-ikäistä lasta. Sukulaiset ovat nyt majailleet Holetassa luonamme pari
päivää, ilmeisesti lapsista yritetään leipoa Elsalle uusia kotiapulaisia. Olen
kyllä huomannut, että Elsa on tärkeä ja arvostettu nainen, tässä tapauksessa
Suuri Sukulainen, jonka puoleen käännytään, kun on vaikeuksia.
Viikonlopuksi meillä ei ollut kummempia
suunnitelmia ja ehdin jo miettiä, että mitähän meinaan tehdä koko kaksi päivää
maalla.Eilen iltapäivällä Mule kuitenkin valjastettiin näyttämään minulle
paikkoja Holetassa. Hyppäsin siis moottoripyörän tarakalle ja niin sitä
mentiin, ilman kypärää tietenkin! Aluksi Mule ajoi suht hiljaa, ajatteli
varmaan, ettei nyt pelästytetä tyttöä heti alkuunsa, mutta takaisin tullessa
mentiin jo aika kovaa. Mutta en kyllä myönnä, että olisi pelottanut J
Maisemien lisäksi näinpaikallista festivaalimeininkiä: kävimme
ortodoksikirkossa vuorilla, jossa oli meneillään jokin suuri juhla. Koko
Etiopia on ollut sekaisin tästä ortodoksipyhästä, kadut ovat koristeltu
Etiopian lipuilla ja ratsukulkueet kiertelevät pitkin ja poikin. Ei ole
kuitenkaan selvinnyt, mitä tässä juhlitaan, vaikka olen yrittänyt kysellä,
mutta jotakin uskontoon liittyvää.
Lisäksi iltasella tapasin Elsan ystävän,
joka työskentelee myös kehitystyön parissa. Juttelimme pitkät pätkät
afrikkalaisesta politiikasta ja opin myös, että yli kaksituhatta vuotta sitten
Etiopiassa on ollut vallalla heimosta toiseen kiertävä vallanpitosysteemi.
Jokainen heimo vuorollaan saa hallita kahdeksan vuotta ja sitten vuoro siirtyy
eteenpäin. Kuulemma maailman vahin demokratiasysteemi! Tämä valtio-oppia
lukenut mies on kuulemma luennoinut tästä poliittisesta järjestelmästä ympäri
maailmaa ja tuntui todellakin tietävän paljon asioita.
Hän oli myös kovin kiinnostunut minun tutkimuksestani, joten juttelimme myös
siitä J
On ylipäänsä oikein mukavaa kun löytyy ihmisiä, jotka puhuvat sen verran hyvää
englantia, että voi keskustella ihan kunnolla.
Tänä aamuna herätessäni olin vähän
kipeä, kurkku kipeänä ja tuntui, että varmaan oli kuumetta... Otin kuitenkin
buranaa ja skippasin suosiolla kirkon, jotta voin levätä kotosalla. En
kuitenkaan usko tässä vaiheessa, että tämä olisi mitään vakavaa. Mutta täytyy
seurata. Elsan lehmä oli kuitenkin vielä paljon kipeämpi: aamupalalla kuulin,
että se taitaa synnyttää pian, mutta ei tiedetä onko vasikka elossa. Elsa ja ”palvelusväki”
olivat olleet valveilla koko yön vahtien, ettei lehmä vain kuolisi.
Toivottavasti kaikki menee hyvin, kyseessä on hyvin sympaattinen lehmä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti