Joopa joo, täällä ollaan! – Torstai 9.1.2014

Täytyy kyllä myöntää, että perhosia oli vatsassa kun Helsinki-Vantaalta lähdin keskiviikkoiltana kohden Addista. Frankfurtin kentällä meni vähän seikkailuksi, kun hölmöilin terminaalijunan kanssa.Onneksi oli aikaa eikä muita ongelmia kuitenkaan ilmennyt. Hyvä niin J Ethiopian Airlines tarjoili illalliseksi kiinalaista nauta-nuudelijuttua ja sitten eikun unta palloon. Tai no, niin hyvin kuin lentokoneessa voi. Vähän tuli huonosti nukuttua.

Seitsemän jälkeen aamulla astuin ulos Afrikan ilmaan. Lämmöstä ja hajusta huomasi, että oikeassa paikassa oltiin. Mallikkaasti löysin oikeat laukut ja viisumin kanssakaan ei ollut ongelmia. Olin kuullut että noutaja, koulutuskeskuksen autonkuljettaja Mule, saapuisi parkkipaikalle, joten suunnistin kaikkine romppeineni suoraan ulos. Siellä sitten seisoskelinkin reilun tunnin, ennen kuin hoksasin pyytää random-herrasmiehen kännykkää lainaksi ja soittaa Elisabethille... Numeroakaan ei tietenkään ollut, mutta konsultoin sen sujuvasti Suomesta. Sieltähän sitten Elsa ja Mule löytyivätkin samalta parkkipaikalta, olivat vain jääneet autoon istumaan :D

Tässä vaiheessa oli kyllä melkoisen kuollut olo, kaksi huonosti nukuttua yötä takana ja laukkujen raahausta ym takana. Tästä kuitenkin vasta päivä alkoi, kun Elsa piti varsinaisen työhöntutustumispäivän. Ensin ajoimme toimistolle juomaan teet ja sanomaan käsipäiväät toimiston väen kanssa. Sitten otimme jonkun sortin ”government supervisorin” kyytiin ja lähdettiin toiseen Addiksen toimipisteeseen (toisessa on siis toimisto ja esikoulu ja toisessa ammattikoulu). Siellä sitten olin taas pällisteltävänä ja sanomassa moit kaikille, kampaajalinjan tytöt lupasivat hoitaa tulevien yhdeksän viikon tukanleikkuut! Istuin neljäkymmentä minuuttia jonkunsortin opettajankokouksessa, jossa government supervisor kuunteli mitä milläkin linjalla opetetaan. Tai enhän minä mitään ymmärtänyt, mutta näin kerrottiin.

Käytiin myös Elsan kanssa lounaalla syömässä injeraa (etiopialaista hapatettua lettuleipää soosilla) ja metsästettiin pitkin Addiksen kaupunkia joitakin tyyppejä, joilla piti olla tapaaminen Elsan kanssa. Heitä ei koskaan sitten löytynyt, eivätkä puhelimeen vastanneet.No tulipahan istuttua Addiksen liikenneruuhkassa tulikuumassa, vanhassa Hiacessa. Onneksi oli vettä mukana J Jossain taisin nähdä, että parhaimmillaan ulkolämpötila oli 29 astetta. Mutta jostain syystä tuli siinä minibussissa istuessa jotenkin sellainen Mma Ramotswe olo, kun autokin oli valkoinen pakettiauto niin kuin mestarietsivällä kirjoissa. Ja Elsa menee Mma Rawotswesta ihan täysiä! Tällä hetkellä jumitan toimistolla tätä kirjoittaen, en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta se on ollut tunne koko päivän. Täytyy vaan go with the flow. 

Tähän asti on kuitenkin mennyt hyvin, ei suurempia järkytyksiä. Päinvastoin! En tiedä vielä miten ahkerasti alan tänne kirjoittaa, en ota siitä paineita, mutta yritän parhaani. Mutta nyt on ainakin mistä kirjoittaa, että ei siihen pitäisi kaatua :D Ja kuvia tulee myös kunhan kerkiän. Ensitunnelmat ovat varsin positiivisia ja keskuksen väki lähettää kovasti terveisiä Suomeen!