Kovin on kokonaisvaltainen tämä paikka!
Elämään täällä uppoutuu kyllä niin melkoisesti, ja hyvä niin, ei ehdi tulla
niin kova ikävä kuin ehkä muuten. Asustelen ainakin tällä hetkellä Holetassa
Elsan luona, koirien, kissojen ja lehmän kanssa maalla. Hyvin eri maailma kuin
Addis, tiekin on niin kuoppainen, että hyvä että autolla pääsee. Yöllä rotat
rapisevat katolla ja koirat ulvovat jos joku eläin liikkuu lähettyvillä.
Minulla on oma ”vieras huone”, oikeammin ulkorakennus, jossa on myös toimisto
ja kylppäri. Oikein kätevä! Netti täällä toimii silloin kuin sitä itseä
huvittaa, samoin puhelimet. Nettikin on mokkula, joka käy kuulemma vain Elsan
koneeseen, että saa nähdä mitä kouluhommien tekemisestä tulee... Tätä blogiakin
kirjoitan nyt Wordille, mistä ajattelin sitten lisätä sen nettiin, kun
tilaisuus tarjoutuu. Olemme yrittäneet myös metsästää minulle etiopialaista
sim-korttia, mutta ne olivat koko Holetasta loppu, joten vasta tiistaina kun
menemme Addikseen saan asian kuntoon. Toivottavasti. Maanantai on keskuksella
vapaa muslimipyhän takia.
Eilen esittäydyin opiskelijoille Lafton
toimipisteessä (missä on siis ammattikoulu), mutta varsinaisesti opetuspuuhiin
en vielä päässyt. On hieman kysymysmerkin alla mitähän minun halutaan
opettavan, mutta kenties se tässä matkan varrella selviää. Muutenkin on lähes
koko ajan sellainen olo, että ei tiedä mitä tehdään ja mitä tapahtuu. Muut
keskustelevat amharaksi ja silloin tällöin joku kääntää jotakin, jos se koskee
minua. Melkein kaikki keskuksella kuitenkin ymmärtävät englantia, mutta luulen
että hierarkiassa alempana olevat eivät kehtaa tai heidän ei kuulu puhua
englantia ylemmän läsnäollessa. Arvoasteikossa ylin kääntää, jos se on tarpeen.
Tai en tiedä, siltä ainakin tuntuu. Olen kuitenkin todella iloinen, sillä Elsan
tytär Sebele on valaissut kulttuurillisia asioita kiitettävästi. Huomaa, että
keskuksella on kokemusta ulkomaalaisista vapaaehtoisista. Esimerkiksi kun
kyselin Lafton opettajankokouksessa neuvoja tutkimuksen tekemistä varten,
Sebele ja muu henkilökunta antoi hyviä vinkkejä.
Elsa on pitänyt minua täällä kuin kukkaa
kämmenellä! Vapaapäivän kunniaksi tänään lauantaina teimme retken Amboon, jossa
kävimme kuumille lähteille perustetussa kylpylässä(kaipa sitä siksi voisi
kutsua). Lähtö tosin viivästyi melkoisesti, kun Mule-kuljettajan täytyi vaihtaa
pakuun rengas ennen lähtöä. Kävimme myös paikallisilla markkinoilla ostamassa vihanneksia
ennen kuin suuntasimme länteen. Ja voi apua, ekaa kertaa juuri tuolla
markkinoilla todella huomasi kuinka ihmiset tuijottaa! Addiksessa on niin
paljon ihmisiä ja toki myös enemmän valkoihoisia, että en nyt ihan noin
suurissa määrin ole herättänyt kummastusta, mutta täällä maalla olin varsinainen
nähtävyys. Yleensä ihmiset eivät kuitenkaan kerjää, vaan puhtaasta
uteliaisuudesta toljottavat hölmistyneinä. Lapsiin on kyllä helpompi suhtautua,
koska ovat usein niin avoimia. Kun jonotimme kylpylään (noin puolitoista tuntia
:D), edellämme oli muutamia lapsia, ja ai että kun oli hauska leikki sanoa
minulle käsipäivää ja ladella kaikki mitä englanniksi osaa sanoa: ”My name is
se-ja-se. I live in Ambo. I
obey at school.” Tämä tuli konemaisen automaattisesti, mutta huvitti suuresti
meitä kaikkia. Melkein tunnin jaksoimme tätä leikkia.
Itse ”kylpylä” oli siinä mielessä aivan mahtava, että oli tarjolla lämmintä
vettä!
Palataan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti