Monologitaidot tarpeen - 16.1.2014

Nyt on päässyt työt keskuksella käyntiin! Tähän mennessä olen vetänyt yhden ammattikoululaisten ”keskustelutunnin” ja enkuntunnin Holetan lapsukaisille. Lisäksi toimistossa esitteen tekoa on riittänyt. Moisen lipukkeen tekoon on nyt käytetty kolme puolikasta työpäivää eli about 9 tuntia. En tiedä olisiko tähän kulunut Suomessa edes kolmea tuntia. Tehtävänanto on suunnilleen ollut: ”uudista esite, muuta vain se mikä on vanhentunutta tietoa ja lisää kuvia.” Eipä tässä mitään, mutta mistäpä saan ne kuvat? Tai päivitetyt tiedot? Vaikka yritän kysellä, vastaukseksi saan, että tee nyt se esite ensin ja sitten muokataan... Joo-o. No, mutta huumorilla mennään. Tässä viikon aikana on kyllä kehittynyt melkoiset soveltamistaidot!

Muutenkin esimerkiksi tuo englannin keskustelupiiri, jota keskuksella naisille pidän, on pääasiassa minun monologiani. Tunnin verran kun yrittää keksiä fiksua puhuttavaa, niin kyllä väsyttää jälkeenpäin! Tiistain tunnilla yksi opiskelijoista, Salam joka puhuu hyvää englantia, käänsi kaiken mitä sanon puolelle luokasta, joka ei puhu tai edes ymmärrä englantia. Osa ymmärtää, mutta ei puhua pukahda: en tiedä ovatko niin ujoja vai lauseenmuodostusko on liian haastavaa. Kaikesta huolimatta oppilaani ovat todella mukavia tyttöjä, juttelimme mm. Suomesta ja Etiopiasta, ruuasta ja perheestä. Tavallisista asioista, ja nauroimmekin jopa! Myös varhaiskasvatuksen vaikeus on käynyt ilmi, kun yhteistä kieltä lasten kanssa ei ole. Yritin kuitenkin kovasti opettaa numeroita, värejä ja eläimiä. Huolimatta mahdollisesta opetuksen huonosta laadusta, lapset ovat kyllä aina niin innoissaan kun tavataan, että se on melkoisen hellyttävää! Tulevat ravistelemaan ja suukottelemaan käsiä.

Paitsi opettaessa myös kaikessa keskustelussa ihmisten kanssa, monologitaidot ovat kultaakin kalliimpia. Tosi hankalaa silloin tällöin, mutta olen pärjännyt! Yritä siinä nyt sitten keskustella itsesi kanssa. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu kuitenkin kielitaidon puutteesta, ei siitä että ihmiset eivät haluaisi jutella (vaikkakin yleinen ujous länsimaalaisia kohtaan on huomattavaa). Lisäksi on pitänyt totutella toimettomuuteen. Siihen, että pikkuasian hoitamiseen menee kolme tuntia, ja että ei tarkoita, että olisin jotenkin huono työntekijä, jos vain vetelehdin tekemättä mitään toimistolla. Jos kukaan ei pysty antamaan mitään askareita tehtäväksi, niin on okei ottaa rennosti, myös töissä.

Tänä aamuna kävimme myös Elsan ja GSTC:n yhden johtokunnan jäsenen kanssa tapaamassa Holetan pormestaria liittyen mahdolliseen projektiin ja maanomistukseen. Pormestari oli yllätävän nuori kaveri ja puhui hyvää englantia. Hän oli hyvinkin myötämielinen projektin suhteen: uskoo, että hanke voisi olla hyväksi kunnalle ja sen kehitykselle. Tällä hetkellä Holetassa ei kuulemma ole toista koulua GSTC:n koulun lisäksi, vaikka asukkaita on ehkä karkeasti arvioiden 30000 ja väestö nuorta. Pormestari antoi ohjeeksi kirjoittaa proposalin hankkeesta ja näin ollen kunta päättää saadaanko maata vai ei. Ilmeisesti kuitenkin mitä todennäköisimmin kyllä saadaan. Suullisesti Elsalle on luvattu 100 vuoden maankäyttöoikeus, mutta virallisen dokumentin saamiseksi on kirjoiteltava näitä hankekuvauksia ja todistettava kunnan päättäjille, että tosissaan tässä ollaan. Ihanaa byrokratiaa!