Kohta alkaa olla aika hyvästellä avartava Addis sekä
Holeta ja palata kuulemma keväiseen Suomeen. Siellä odottaakin sitten kandin
kirjoitus J
Tutkimusdatan keräys haastatteluineen on tällä viikolla saatu pulkkaan, viime
tingassa, mutta kuitenkin. Olen opettanut Laftossa suhteellisen paljon, ja
saanut nauttia innostavien opiskelijoiden seurasta. Erityisesti aamupäivän
ryhmässä naiset ovat olleet kovinkin aktiivisia osallistumaan tunnilla ja
naurua on riittänyt kun olemme harjoitelleet injeran tilaamista ravintolassa
shiroo –kastikkeen kera (ainut kastikkeen nimi jonka muistan) ja lähettämään
kirjeitä Dire Dawaan. Mahtava kokemus ja mitn mukava on ollut tutustua näihin
hurmaaviin ihmisiin! Myös työmatkani varrella eli training centeriltä
kävellessäni minibussien lähtöpaikkaan, useana päivänä samat ehkä kymmenen
vuotiaat pojat ovat kävelleet kanssani yhtä matkaa tivaten minne olen matkalla
ja mitkä olivatkaan isäni ja äitini nimet. He ovat päässeet koulusta samoihin
aikoihin kun minä töistä ja ovat olleet vilpittömän uteliaita kyselemään
kaikenlaista. Suosittu kysymys on myös ollut ”oletko koskaan käynyt
Amerikassa?”
Yhtenä päivänä Good Samaritanin sosiaalityöntekijä
innostui myös tekemään minulle afrikkalaisen lettikampauksen, josta kenties
luvassa kuvamateriaalia tuonnempana. Kampaajaopettaja sen sijaan lupasi hoitaa
tukan kuntoon huomenna maanantaina, jotta hiuskuontalo on järjestyksessä kun palaan
tiistaina kotiin. On ollut jännittävää huomata, miten täällä kampaajien
pääasiallinen työ on lettien ja kiharoiden tekoa sekä hiuspidennysten laittoa,
ei niinkään leikkaamista. Tällä viikolla on myös uudelleensisustettu Elsan
toimistoa. Perjantaiksi oli määrä saada koko homma kondikseen, sillä
ranskalaiset tukijat tulivat käymään toimistolla. Mm. uudet verhot ja
kokolattiamatto olivat toiveissa. Torstaina minä, Sebele ja Gorsitu, joka on
keskuksen ”purchaser”, läksimme Mercatoon mattokaupoille. Suunnistimme
mattokortteliin, joka oli pullollaan liikkeitä, mutta ilmeisesti Gorsitulla oli
tietty paikka mielessä. Tämä kauppa oli pienen pieni liike, joka oli sullottu
täyteen kokolattiamattorullia, hyvä että sisälle mahtui. Kauppias oli oikein
mukava musliminainen, joka tosin ei puhunut englantia, mutta sai paljon
jutunjuurta suomalaisesta asiakkaasta. Sebelen tulkkauksen avulla keskustelu
sujui oikein mallikkaasti! Hän oli kiinnostunut tietämään onko meillä Suomessa
muslimeita ja miten ihmiset säilyttävät mielenterveytensä pimeänä vuodenaikana.
Koko ostosprosessi kesti kolme tuntia, en tiedä mikä taas tässäkin maksoi niin
paljon aikaa, mutta siellä me sitten istuimme mattorullien päällä, välillä
omistajat kävivät takahuoneessa rukoilemassa ja taas kaupanteko jatkui.
Päädyimme lopulta punaiseen mattoon (Elsa oli antanut ohjeet punaisesta
väristä, muuten olisimme valinneet vihreän), joka näytti varsin tyylikkäältä
asennettuna lopulliselle paikalleen.
Lisäksi koin taas lieviä järkytyksiä, kun
perjantaina pidettiin henkilökunnan rukoushetki työpäivän päätteeksi. Tällä
kertaa saarnaamassa oli joku ulkopuolinen hengenmies ja hän sai kyllä melkoista
hurmosta aikaan. Hänen rukoillessaan erikseen joidenkin työntekijöiden puolesta
ja siunatessaan heitä, aikuiset ihmiset itkivät suureen ääneen ja kaatuilivat
holtittomasti maahan ilman mitään kontrollia. Liekö ollut pyhän hengen
vaikutusta vai yleistä liikuttumista, mutta melko oudolta se minun silmääni
näytti :o Myös lauantai oli poikkeuksellisesti työpäivä, sillä kansainvälisen
naistenpäivän kunniaksi erinäiset kehitysyhteistyön toimijat Addiksessa olivat
järjestäneet Bazaar –myyjäiset. Me olimme myymässä Good Samaritanin huiveja,
mutta paikalla oli myös muita naisjärjestöjä, jotka myivät esimerkiksi koruja
ja keramiikkaa. Oli upeaa saada viettää naistenpäivää Etiopiassa, ja huomata
että moni täällä on hyvin omistautunut naisten olojen parantamiselle J
Myyjäisten lopuksi oli vielä pienimuotoinen cocktail-tilaisuus, jossa
tarjottiin viiniä ja etiopialaisia snackseja. Esillä oli myös paikallista
maalaustaidetta. Mielenkiintoista siis!
Laittelen vielä kuvia matkan varrelta, kunhan pääsen
TOIMIVAN netin ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti