Ajatuksia pää täynnä – torstai 6.2.2014

Tällä viikolla on ollut sekä mukavaa että vähemmän mukavaa. Esimerkiksi kävimme syvällisiä keskusteluja Nardoksen kanssa suomalaisesta maidontuotannosta (!), kun hän halusi alleviivata miten länsimaalaiset voisivat takoa rahaa perustamalla maitotilan Etiopiaan. Täällä kun on kamala pula niin maidosta kuin juustostakin, erityisesti kaupungissa, missä ihmisillä ei ole omia lehmiä. Ihmisillä ei yksinkertaisesti ole alkupääomaa perustaa tiloja ja koko homma kaatuu siihen. Mutta synnynnäisenä business-naisena Nardoksella oli kasapäin liikeideoita ja hän yritti puhua minulle, että levittäisin sanaa Suomessa J No, jos joku tästä innostuu niin siitä vaan. Mutta pakko sanoa, että sain kyllä käyttää kaikki tiedonmuruseni suomalaisista lypsytiloista vastatessani kysymyksiin.

Sen sijaan Kalebin kanssa juteltiin yhtenä iltana Holetassa historiasta. Niin Suomen kuin Etiopiankin. Hämmästelimme siinä molemmat, että miten voikin olla toinen vanha j toinen nuori kansakunta, mutta silti historialla on niin paljon väliä ja se oikeasti vaikuttaa todella paljon kaikkeen. Valistimme myös molemmat toisiamme maidemme menneisyydestä ja opimme paljon! Sen sijaan vähemmän miellyttävän keskustelun kävin erään tyypin kanssa, ja se koski homoseksuaaleja. Itse en kyllä olisi moista aihetta uskaltanut tässä kulttuurissa ottaa esille, mutta jotenkin ajauduimme aiheeseen. On hyvin vaikeaa olla sanomatta mitään, kun toinen alleviivaa kuinka paha asia moinen ilmiö on, kuinka jumala hylkää ihmiset, jotka eivät noudata perinteistä kaavaa parisuhteissaan ja että on aivan oikein, että Etiopiassa kiinnijääneet tuomitaan vankilaan. En ole uskonnollinen, mutta tällainen syrjintä tuntuu pahalta, kun ei ole koskaan pieneen mieleenkään tullut itse ajatella tällä tavalla. Yritin vaan diplomaattisesti olla hiljaa ja odottaa, että keskustelukumppani saa asiansa sanotuksi.

Keskiviikkona Elsa ei lähtenyt ollenkaan Addikseen, mutta Sebele tyli työasioissa käymään meillä maalla. Olin jotenkin allapäin ja tylsistynyt, kun ei ollut mitään tekemistä ja ilmeisesti Sebele huomasi tämän, sillä hän ehdotti, että tulisin pariksi päiväksi hänen luokseen kylään. Niinpä lähdin hänen kanssaan Addikseen, hoidimme ensin jonkun asian ”government officessa” (piti kestää 10 minuuttia, mutta niin kuin arvata saattaa meni yli 45 minuuttia...), ja sitten suuntasimme Sebelen kotiin. Se oli suhteellisen suuri kerrostaloasunto, oikein kotoisa ja yöllä oli paljon lämpimämpi kuin Holetassa. En tarvinnut kahta villapaitaa yöpaidan päällä, enkä sukkahousuja. Villasukista en kuitenkaan luopunut! Illalla oli oikeina mukavaa, kokkasimme ruoaksi perunaa, kaalia ja porkkanaa ja minäkin sain osallistua ruoanvalmistukseen. Elsan luona kun on aikalailla passattavana... Välillä tuntuu, että Elsa haluaisi, että teen jotakin, mutta jos kysyn, kielletään. Joten ota tästä nyt selvä. Mutta siis Sebelen luona minäkin pääsin mukaan.