Vaikeuksien kautta voittoon – perjantai 21.2.2014

Jeeeeeeeeeeeee! Pakko tuulettaa. Nyt on nimittäin saatu haastattelut käyntiin. Olen ryhmähaastattelun lisäksi haastatellut kolmea ammattikoululaista ja kahdesta saanut jopa irti jotakin. Mahtifiilis. Jouduin kyllä vähän muokkaamaan tutkimuskysymystä, kun tuntui koko homma junnaavan paikallaan, mutta sitähän se qualitative research on... Olin jo jokseenkin paineessa koko tutkimusprojektin kanssa, aikataulut eivät millään tuntuneet sopivan yksiin, ja viimeinen tikki oli kun minulle oli erikseen ehdotettu tiettyä ajankohtaa mennä Laftoon opettamaan ja tekemään pari haastattelua. No, minäpä reippaana tyttönä menin toiveekkaasti, mutta paikan päällä selvisi, että oppilailla ei ollut kyseisenä päivänä koulua. Oli uuden lukukauden rekisteröitymispäivä, eikä opetusta ollut. Tätä ei tietenkään voitu minulle kertoa, vaikka myöhemmin kävi ilmi, että ajankohtaa ehdottanut henkilö oli kyllä tiennyt. Ei kai vain tullut ajatelleeksi. Toisena päivänä sen sijaan tulkkini oli sairauden vuoksi poissa koulusta, mutta onneksi lastenhoidon opettaja lupautui kääntämään. Tällaisia pieniä sattumuksia on ollut minun ja haastattelujen välillä kymmeniä, niin että kyllä on ollut välillä turhautusta ilmassa. Myös jonkun verran pientä vihamielisyyttä on osoitettu tutkimustani kohtaan, mutta nyt kaikki näyttää ainakin toistaiseksi paremmalta.

Olin tällä viikolla taas pari yötä Sebelen luona, juhlimme mm. hänen synttäreitään Kalebin, Nardoksen ja ja Nardoksen miesystävän Benin kanssa. Kuuntelimme Sebelen pyynnöstä myös suomalaista musiikkia, valitettavasti minulla ei ollut tarjota mitään hengellistä vaikka pyydettiin, mutta tuntui Valvomon Mikä kesä ja PMMP:n Pikkuvelikin uppoavan :D Söimme riisiä, johon laitettiin kanelia ja vaniljaa (tomaattikastikkeen kanssa tosin) sekä oikeen mukiin menevään täytekakkua. Lisäksi yhtenä päivänä kävin shoppailemassa vaatteita Holeta Cityssa ja löysin oikein nätin hameen ja kaksi paitaa. Vähän persoonallisempaa tyyliä kuin H&M (ihan nippelitietona että kyseinen ketju aikoo avata tehtaan Etiopiaan). Tänään sen sijaan, haastatteluiden ohella, pidin menestyksekkään enkun tunnin Laftossa: kävimme läpi pieniä keskusteluja, jotka vedin täysin päästä, kuten miten ostetaan sipuleita ja tilataan kakkua kahvilassa. Muutama tyttö innostui jopa puhumaan, minkä ehdottomasti lasken plussaksi. Lopputunnista melkein kaikki olivat olleet enemmän tai vähemmän äänessä. Voi mitä pieniä onnistumisen hetkiä!

Taas kerran olen myös oppinut paljon uusia juttuja. Olin äärimmäisen järkyttynyt, kun kuulin Elsalta, että Holeta on Etiopian HIV/AIDS –tilaston viiden kärjessä tartuntojen lukumäärässä. Onhan sitä aina tiennyt miten kamala asia moinen tauti on ja mitä kaikkea se yksilö- ja yhteisötasolla voi aiheuttaa, mutta konkreettiset tositarinat tuntuvat silti jokseenkin hurjilta. Addiksen kaatopaikka on sekin melkoisen mullistava näky (ja haju), silmän kantamattomiin jätettä. Enkä edes tiedä onko tämä kyseinen kaatis ainoa Addiksessa :o Minua on myös moneen kertaan valistettu Etiopian lipun merkityksestä: lipun värit vihreä, punainen ja keltainen symboloivat maata, rakkautta ja rauhaa sekä tähti keskellä eri heimojen yhtenäistä etiopialaista identiteettiä. Nyt kaikki googlettamaan Etiopian lippu, sillä kuvia en pysty lataamaan täältä käsin.