Jeeeeeeeeeeeee! Pakko tuulettaa. Nyt on
nimittäin saatu haastattelut käyntiin.
Olen ryhmähaastattelun lisäksi haastatellut kolmea ammattikoululaista ja
kahdesta saanut jopa irti jotakin. Mahtifiilis. Jouduin kyllä vähän muokkaamaan
tutkimuskysymystä, kun tuntui koko homma junnaavan paikallaan, mutta sitähän se
qualitative research on... Olin jo jokseenkin paineessa koko tutkimusprojektin
kanssa, aikataulut eivät millään tuntuneet sopivan yksiin, ja viimeinen tikki
oli kun minulle oli erikseen ehdotettu tiettyä ajankohtaa mennä Laftoon
opettamaan ja tekemään pari haastattelua. No, minäpä reippaana tyttönä menin
toiveekkaasti, mutta paikan päällä selvisi, että oppilailla ei ollut kyseisenä
päivänä koulua. Oli uuden lukukauden rekisteröitymispäivä, eikä opetusta ollut.
Tätä ei tietenkään voitu minulle kertoa, vaikka myöhemmin kävi ilmi, että
ajankohtaa ehdottanut henkilö oli kyllä tiennyt. Ei kai vain tullut
ajatelleeksi. Toisena päivänä sen sijaan tulkkini oli sairauden vuoksi poissa
koulusta, mutta onneksi lastenhoidon opettaja lupautui kääntämään. Tällaisia
pieniä sattumuksia on ollut minun ja haastattelujen välillä kymmeniä, niin että
kyllä on ollut välillä turhautusta ilmassa. Myös jonkun verran pientä
vihamielisyyttä on osoitettu tutkimustani kohtaan, mutta nyt kaikki näyttää
ainakin toistaiseksi paremmalta.
Olin tällä viikolla taas pari yötä
Sebelen luona, juhlimme mm. hänen synttäreitään Kalebin, Nardoksen ja ja
Nardoksen miesystävän Benin kanssa. Kuuntelimme Sebelen pyynnöstä myös
suomalaista musiikkia, valitettavasti minulla ei ollut tarjota mitään hengellistä
vaikka pyydettiin, mutta tuntui Valvomon Mikä kesä ja PMMP:n Pikkuvelikin
uppoavan :D Söimme riisiä, johon laitettiin kanelia ja vaniljaa
(tomaattikastikkeen kanssa tosin) sekä oikeen mukiin menevään täytekakkua.
Lisäksi yhtenä päivänä kävin shoppailemassa vaatteita Holeta Cityssa ja löysin
oikein nätin hameen ja kaksi paitaa. Vähän persoonallisempaa tyyliä kuin
H&M (ihan nippelitietona että kyseinen ketju aikoo avata tehtaan
Etiopiaan). Tänään sen sijaan, haastatteluiden ohella, pidin menestyksekkään
enkun tunnin Laftossa: kävimme läpi pieniä keskusteluja, jotka vedin täysin
päästä, kuten miten ostetaan sipuleita ja tilataan kakkua kahvilassa. Muutama
tyttö innostui jopa puhumaan, minkä ehdottomasti lasken plussaksi.
Lopputunnista melkein kaikki olivat olleet enemmän tai vähemmän äänessä. Voi
mitä pieniä onnistumisen hetkiä!
Taas kerran olen myös oppinut paljon
uusia juttuja. Olin äärimmäisen järkyttynyt, kun kuulin Elsalta, että Holeta on
Etiopian HIV/AIDS –tilaston viiden kärjessä tartuntojen lukumäärässä. Onhan
sitä aina tiennyt miten kamala asia moinen tauti on ja mitä kaikkea se yksilö-
ja yhteisötasolla voi aiheuttaa, mutta konkreettiset tositarinat tuntuvat silti
jokseenkin hurjilta. Addiksen kaatopaikka on sekin melkoisen mullistava näky
(ja haju), silmän kantamattomiin jätettä. Enkä edes tiedä onko tämä kyseinen
kaatis ainoa Addiksessa :o Minua on myös moneen kertaan valistettu Etiopian
lipun merkityksestä: lipun värit vihreä, punainen ja keltainen symboloivat
maata, rakkautta ja rauhaa sekä tähti keskellä eri heimojen yhtenäistä
etiopialaista identiteettiä. Nyt kaikki googlettamaan Etiopian lippu, sillä
kuvia en pysty lataamaan täältä käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti