Vihdoinkin tutkimuksen kimppuun – keskiviikko 12.2.2014

Viime päivinä, täytyy kyllä myöntää, olen stressannut aika lailla tätä tutkimuksen etenemistä. Toki on aikaa vielä jäljellä, mutta pitäisi pikku hiljaa päästä alkuun. Olen jatkuvasti joutunut kyselemään, että milloinkohan voisin aloittaa ja useimmiten on aina sanottu, että huomenna sopii mainiosti. No, minä olen kantanut kiltisti muistiinpanovälineitä mukana, mutta ainapa on ilmennyt jotakin paljon kiireellisempää tekemistä. Ryhmähaastattelun haastateltavat eivät ole paikalla yhtä aikaa vaikka sovittiin, minun käsketäänkin tehdä jotakin muuta hommaa tai ammattikoululaisilla onkin yllättäen vapaapäivä, josta kukaan ei minulle muistanut mainita. Maanantaina Laftossa pääsin kuitenkin pikaisesti juttelemaan yhden opiskelijan kanssa, joka lupautui toimimaan tulkkinani J Mukava tyttö ja koin, että mielellään auttaa. Täytyy kuitenkin sumplia aikatauluja siten, että hänen koulunkäyntinsä ei kärsi haastatteluiden tekemisestä. Huh, kauhulla jo odotan sitä miten saadaan kaikki järjestymään tässä afrikkalaisen ajankäytön sekamelskassa!

Suunnitelmani mukaan halusin kysellä ensin Lafton henkilökunnalta vähän taustatietoja ennen varsinaisia opiskelijoiden haastatteluja. Sain sitten viimein eilen koko porukan kokoon ja pystyin hoitamaan ryhmähaastattelun pois alta. Jotkut näistä haastateltavista ovat olleet vähän vastahankaan koko tutkimuksen suhteen ja suhtautuivat keskustelumme aikanakin jokseenkin vähättelevästi, mutta toki sain jotakin tärkeää tietoa heistä irti. Että ei siis täysin turha juttu! Meillä oli myös vähän kiire koko homman kanssa, mutta oli pakko tarttua tähän tilaisuuteen, kun kaikki olivat kerrankin paikalla samaan aikaan. Mutta  täytyi kyllä olla tiukkana ja saada sanotuksi, että hei nyt oikeasti mun pitäis saada tämä hoidettua. Ei voida enää loputtomasti siirtää ja siirtää... Olen kuitenkin alun pitäen kysynyt keskuksen väeltä, että onko ok jos tulen tekemään haastatteluja ja lupa myönnettiin, ja vieläpä ihan mielellään. Paikan päällä on kuitenkin käynyt selväksi, että muutamat henkilöt eivät halua auttaa tässä projektissa, tai ainakin he tekevät vain sen minkä Elsa on määrännyt.

Positiivinen juttu, joka on kuitenkin pakko mainita on, että Good Samaritan oli sijoittunut ilmeisesti ykköseksi ammattikoulutusta järjestävien oppilaitosten oppimistuloksissa ja opetuksen laadussa J Keskuksella on Addiksessa todella hyvä maine ja työnantajat ottavat suoraan yhteyttä tänne saadakseen ammattitaitoista väkeä töihin. Voin tässä myös mainostaa, että sekä Beyonce että Espanjan kuningatar ovat vierailleet keskuksella menneinä vuosina :D Tällä hetkellä Good Samaritan järjestää ammattikoulutusta neljällä linjalla Addiksessa (kampaaja-, kokki-, lastenhoito- ja ompelukoulutukset) sekä ”saving&credit” –linjalla Holetassa. Lisäksi sekä Holetassa että Addiksessa toimii esikoulut, joissa on molemmissa kolme luokkaa. Lapset saavat eskaripäivän aikana lämpimän ruuan ja kaikki opiskelumateriaalit tulevat keskuksen puolesta. Huolimatta siitä, että täällä tehdään mitä parhainta työtä, rahoituksen järjestyminen on kuitenkin joka kuukautinen ongelma, Addiksen vuokrat kun syövät valtavan osan tuloista. Euroopan talouskriisi on myös vaikuttanut lahjoitusten määrään. On täysin käsittämätöntä, miten näin tiukalla budjetilla saadaan näin hyviä tuloksia aikaan. Ja huolimatta ei-niin-tehokkaasta työkulttuurista, jotenkin hommat saadaan aina hoidettua :o