Perjantaipäivä oli täynnä vilskettä.
Lähdimme Sebelen kanssa hänen kotoaan aikaisin aamulla toimistolle
valmistelemaan koko Good Samaritanin henkilökunnan yhteistä palaveripäivää.
Ilmeisesti lukuvuosi oli puolessa välissä ja siksi vaihdettiin kuulumisia
puolin ja toisin, käytiin läpi budjettia ym. Jokaiselle työntekijälle oli myös
varattu lahja, kiitokseksi tehdystä työstä. Myös minua muistettiin taululla
Nardos oli jostain haalinut valokuvakehyksiä, laukkuja, krusifikseja ja
avaimenperiä, joita sitten päivän lopuksi jaettiin. Huvittavaa koko lahjojenantamisessa
oli se, että toimiston väki käytti kaksi työpäivää yrittäessään päättää mitä
kenellekin annetaan... Mietin jo jossain vaiheessa, että herranjestas, ei voi
olla näin vaikeaa, mutta viime tingassa saatiin päätöksiä aikaan. Osa
työntekijöistä sai myös hyvän työn todistuksen, joita olin väsännyt
toimistolla. Niidenkin tekemiseen oli yllättäen taas käytetty huomattava määrä
työtunteja. Kokouksessa suunniteltiin myös jonkinsortin henkilökunnan
virkistyspäivää, mutta paljolti kaikki meni taas täysin ohi, kun en ymmärtänyt
mistä puhuttiin. Joka tapauksessa myös Holetan väki oli tullut Addikseen tähän
puolivuotistapaamiseen. Perjantaiaamuna saapui myös toinen suomalainen
vapaaehtoistyöntekijä Miikka, jonka on määrä erityisesti opettaa
esikoululaisia. Mukavanoloinen tyyppi, ja oli kyllä kivaa päästä puhumaan
suomea ja huomata, miten samoja juttuja ihmeteltiin. Nyt en ole ainoa, joka ei välttämättä
ole koko ajan kartalla!
Lauantai oli sen sijaan hyvinkin
perinteikäs päivä: markkinoilta tuotiin eläviä kanoja (mitä ilmeisemmin
ruuaksi) ja maidosta valmistettiin voita ja juustoa hölskyttelemällä sitä
muovitonkassa.Näimme myös miten leipää leivottiin, tai oikeastaan paistettiin
”false bananan” (mikä lieneekään suomeksi) lehtien sisällä. Itse pääsin kahvin
”keittoon”, ensin paahtamaan kahvinpavut hiilloksella, sitten muussaamaan pavut
poroiksi ja lopulta keittämään täkäläistä pannukahvia. Tai no, pannu on kyllä
Etiopiassa enemmänkin kannu. Oli oikein hauskaa, vaikka Kaleb ja Elsan
kotiapulaiset vähän naureskelivatkin minulle J
Kuulemma maistui kuitenkin oikein mainiolle, itsekin olin suht tyytyväinen
makuun, vaikka kahvi ei itseäni suuresti innostakaan. Täällä on jokseenkin
ollut pakko juoda kahvia, kun se niin tiukasti kuuluu kulttuuriin. Maailman
vanhin kahvi kun on ilmeisesti kotoisin jostakin päin Etiopiaa.
Voisin tähän loppuun myös mainita
nippelitietona, että Etiopiassa
käytetään eri kalenteria ja kellonaikaa kuin meillä Euroopassa. Täällä on
meneillään vuosi 2006 ja kello on kuusi tuntia jäljessä Suomen aikaa, vaikka
Itä-Afrikka kuuluu GMT +3 aikavyöhykkeeseen. Joskus pitää ihan kunnolla miettiä
monelta mitäkin tapahtuu ja pitää tarkistaa, että puhuuko toinen
etiopialaisesta vai eurooppalaisesta ajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti