Perinteiseen tyyliin – sunnuntai 9.2.2014

Perjantaipäivä oli täynnä vilskettä. Lähdimme Sebelen kanssa hänen kotoaan aikaisin aamulla toimistolle valmistelemaan koko Good Samaritanin henkilökunnan yhteistä palaveripäivää. Ilmeisesti lukuvuosi oli puolessa välissä ja siksi vaihdettiin kuulumisia puolin ja toisin, käytiin läpi budjettia ym. Jokaiselle työntekijälle oli myös varattu lahja, kiitokseksi tehdystä työstä. Myös minua muistettiin taululla Nardos oli jostain haalinut valokuvakehyksiä, laukkuja, krusifikseja ja avaimenperiä, joita sitten päivän lopuksi jaettiin. Huvittavaa koko lahjojenantamisessa oli se, että toimiston väki käytti kaksi työpäivää yrittäessään päättää mitä kenellekin annetaan... Mietin jo jossain vaiheessa, että herranjestas, ei voi olla näin vaikeaa, mutta viime tingassa saatiin päätöksiä aikaan. Osa työntekijöistä sai myös hyvän työn todistuksen, joita olin väsännyt toimistolla. Niidenkin tekemiseen oli yllättäen taas käytetty huomattava määrä työtunteja. Kokouksessa suunniteltiin myös jonkinsortin henkilökunnan virkistyspäivää, mutta paljolti kaikki meni taas täysin ohi, kun en ymmärtänyt mistä puhuttiin. Joka tapauksessa myös Holetan väki oli tullut Addikseen tähän puolivuotistapaamiseen. Perjantaiaamuna saapui myös toinen suomalainen vapaaehtoistyöntekijä Miikka, jonka on määrä erityisesti opettaa esikoululaisia. Mukavanoloinen tyyppi, ja oli kyllä kivaa päästä puhumaan suomea ja huomata, miten samoja juttuja ihmeteltiin. Nyt en ole ainoa, joka ei välttämättä ole koko ajan kartalla!

Lauantai oli sen sijaan hyvinkin perinteikäs päivä: markkinoilta tuotiin eläviä kanoja (mitä ilmeisemmin ruuaksi) ja maidosta valmistettiin voita ja juustoa hölskyttelemällä sitä muovitonkassa.Näimme myös miten leipää leivottiin, tai oikeastaan paistettiin ”false bananan” (mikä lieneekään suomeksi) lehtien sisällä. Itse pääsin kahvin ”keittoon”, ensin paahtamaan kahvinpavut hiilloksella, sitten muussaamaan pavut poroiksi ja lopulta keittämään täkäläistä pannukahvia. Tai no, pannu on kyllä Etiopiassa enemmänkin kannu. Oli oikein hauskaa, vaikka Kaleb ja Elsan kotiapulaiset vähän naureskelivatkin minulle J Kuulemma maistui kuitenkin oikein mainiolle, itsekin olin suht tyytyväinen makuun, vaikka kahvi ei itseäni suuresti innostakaan. Täällä on jokseenkin ollut pakko juoda kahvia, kun se niin tiukasti kuuluu kulttuuriin. Maailman vanhin kahvi kun on ilmeisesti kotoisin jostakin päin Etiopiaa.

Voisin tähän loppuun myös mainita nippelitietona, että  Etiopiassa käytetään eri kalenteria ja kellonaikaa kuin meillä Euroopassa. Täällä on meneillään vuosi 2006 ja kello on kuusi tuntia jäljessä Suomen aikaa, vaikka Itä-Afrikka kuuluu GMT +3 aikavyöhykkeeseen. Joskus pitää ihan kunnolla miettiä monelta mitäkin tapahtuu ja pitää tarkistaa, että puhuuko toinen etiopialaisesta vai eurooppalaisesta ajasta.