Henkilökunnan virkistäytymispäivä Wenchissä – lauantai 15.2.2014

Tänään lauantaina oli koko Good Samaritanin väellä aikainen herätys kun ohjelmassa oli virkistysmatka Wenchiin. Kun ensin oli saatu Addiksen väki Holetaan Elsan luokse ja juotu aamulämpimätmaidot :o läksimme kahdella minibussilla länttä kohti, samaa tietä joka vei Amboon. Vaikutti, että melkein kaikki olivat päässeet paikalle ja pitivät retkeä suurena kunnianosoituksena: naisilla oli hienot mekot, korkokengät ja koruja vaikka millä mitalla. Aluksi tuntui, että itse taidan kyllä nyt olla aika alipukeutunut, mutta määränpää osoitti, että käytännöllisyys kannatti.

Matkan varrella poimimme mukaan lounaamme, nimittäin elävän lampaan. Eläin sidottiin sutjakkaasti bussimme katolle ja siinä sitä sitten köröteltiin pitkin kuoppaisia vuoristoteitä ja pässin sarvet hakkasivat aika ajoin kattoon, kun se heittelehti pomppuisella tiellä. Matkalla ostimme myös sokeriruokoa, paikallista luonnon omaa karkkia, ja pureskelimme sitä aikamme kuluksi. Vähän turhalta tuntui, kun ei nyt pelkkä sokerin maku sinällään ole kovin kummoinen, mutta sainpahan taas kokea uusia kulttuurielämyksiä. Matka kesti monta tuntia, ensin ainakin puolitoista tuntia Amboon, josta suuntasimme ainakin toiset puolitoista tuntia vuorille hiekkatietä pitkin. Muutoin tie oli suht hyvässä kunnossa, mutta pölysi ihan tolkuttomasti! Hieno hiekkapöly tunkeutui sisälle autoon niin, että oli vaikea hengittää. Onneksi meillä oli huiveja mukana, jotka sitten toimivat filttereinä suun edessä. Illalla kotona kaikki vaatteet, laukut, silmälasit, hiukset jne. olivat yltäpäältä pöllyssä. Huh huh!.

Itse Wenchi oli hieno paikka, kraaterijärvi keskellä jylhiä vuorenhuippuja. Keskellä järveä oli saari, jonne oli perustettu kirkko. Aluksi ilmassa oli pientä hulabaloota, kun paikan pitäjät halusivat rahastaa meiltä länsimaalaisilta yli kolminkertaisen hinnan sisäänpääsymaksusta. Vuorotellen Good Samaritanin väki kävi teluamassa lippuluukulla, kunnes Elsa hoiti tilanteen keskustelemalla asiasta pitäjien omalla kielellä oromoksi ja selittämällä kuinka me Miikkan kanssa kuulumme perheeseen. Tämä ilmeisesti auttoi, koska kuulemma koko poppoo pääsi loppujen lopuksi  puoleen hintaan... Samalla kun lounastamme valmistettiin (lammas luonnollisesti teurastettiin, nyljettiin ja paistettiin ihan taivasalla), me lähdimme suurella joukolla yrittämään järven rantaan, josta olisi päässyt veneelle ja sitä kautta myös näkemään kirkon. Kun olimme vartin kulkeneet ÄÄRIMMÄISEN vaikeakulkuisessa maastossa pikkuista polkua (jotkut korkokengissä) oppaamme muisti mainita, että matka kestäisi kolme tuntia suuntaansa! Onneksi päätimme olla jatkamatta, sillä olin jo siinä vaiheessa nälkäinen kuin susi! Sen sijaan otimme hirmuisen määrän kuvia ja kohta pääsimmekin syömään. En varmasti eläissäni ole syönyt niin hyvää lammasta, niin tuoretta ja simppeliä. Suorastaan taivaallista J Palanpainikkeeksi oli perinteisesti limsaa, sitä kyllä tarjotaan ihan joka paikassa ihan koko ajan.

Muita mainittavia tapahtumia on viime päivinä ollut mm. vierailu Holetan kirjastossa, ilmeisesti korealainen lääkäri on lahjoittanut rahaa kirjaston perustamiseen ihan vastikään. Kirjat olivat suurimmaksi osaksi lukion oppikirjoja. Vietin kirjastossa yhden aamupäivän kun Elsa oli jossakin tapaamisessa. Lueskelin social studies –kirjoja, jotka käsittelivät pääasiassa maantietoa ja historiaa. Maantiede käsitti kyllä paljon yhteiskuntamaantiedettä, joten meikäläisten yhteiskuntaoppi oli hyvin sisällytetty oppimäärään.

Lisäksi Elsan pieni kissanpentu koki traagisen lopun tässä yksi ilta, kun yksi koirista oli syönyt sen. Kissa oli vahingossa jäänyt illalla ulos, kun koirat oli päästetty aitauksesta ja niimpä se oli päätynyt parempiin suihin. Tämä kyllä aiheutti melkoista draamaa, sillä Elsa itki monta päivää ja vihoitteli kotiapulaisilleen, joiden vika tapahtunut ”tietenkin” oli... No, Holetan koulun rehtori onneksi lupasi antaa uuden kissanpennun, joten tilanne rauhoittui suht nopeasti.